Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
Heiniltä härkien kaukalon ristille rinnalle ryövärin – hyvää syntymäpäivää, Jeesus!
Sinä synnyit vaatimattomasti talliin olkien päälle. Silti sait liikkeelle taivaallisen enkeliarmeijan laulamaan kunniaa Jumalalle. Paimenet lähtivät sandaalit läpsyen kohti ensimmäistä majapaikkaasi. Itämaan tietäjät pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja taivalsivat katsomaan ihmettä: kuningas on syntynyt. Entä tänään – laps´ hankeen hukkuu unhoittuu?
Unohduit temppeliin, omiesi tykö. Kuinkahan moni tänään on hukassa itseltään, läheisiltään? Kuulevatko he Taivaan Isän ohjeet ja neuvot, lohdutuksen: älä pelkää, vielä onni kääntyy?
Elit ihmisenä ihmisten keskellä, puhtain paperein. Löysit itsellesi ammatin: puuseppä. Vasaroit – löitkö peukaloosi? Sahasit ja rakensit, kunnes aloit luoda uutta uraa. Kohtasit ihmisiä, paransit ja autoit, julistit syntejä anteeksi. Teit ihmeitä, ruokit olemattomilla eväillä isoja joukkoja, tyynnytit myrskyjä. Mikä parasta, nuo samat tehtävät kuuluvat yhä toimenkuvaasi! ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte”, lupasit.
Millaisena Sinut tunnen? Olet lasten ystävä, senkaltaisten on taivasten valtakunta. Seurastaan ihminen tunnetaan, sanotaan. Jos miettii ystäviäsi, opetuslapsiasi, aika tavallisia tallaajiahan nuo olivat. Rekrytoit erehtyväistä väkeä lähimpään työtoveruuteesi. Vedit muutenkin matalaa profiilia, osoitit huomiota kaikkein kurjimmille. Vaikka olit kuin kala vedessä suuria joukkoja opettaessasi, olit kiinnostunut yksittäisistä ihmisistä. Olet edelleenkin Hyvä Paimen, joka jätät ne 99 hyvin syönyttä lammasta odottelemaan ja haeskelet sen yhden kadoksissa olevan turkkinsa ryvettäneen karkulaisen takaisin laumaan.
Et kumarrellut kuvia, laitoit itseään täynnä olevat fariseukset ruotuun. Rohkenit kyörätä temppelistä bisnesmiehet muualle kolikoitaan kiillottelemaan. Synti oli syntiä, et loivennellut sanakäänteitäsi ihmisten mieliksi. Pahat henget olivat alamaisia Sinulle. Et pelännyt maineesi puolesta, veljeilit syntisten kanssa – silti olit synnitön, ei seuran aina tarvitse tehdä kaltaisekseen. ”Olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon”.
Vaikka vaelsit ympäri maita ja mantuja, pidit itsestäsi huolta. Menit lepäämään rauhalliseen paikkaan, varasit aikaa keskusteluun Isäsi kanssa. Katselit kedon kukkia. Sinulla oli hyviä ystäviä, itkit heidän itkujaan ja iloitsit yhdessä heidän kanssaan. ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven, niin minä käyn sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan.” Voi veljet, jos SINÄ olet ruokaseurana, pärjännee vaikka viikon syömättäkin. Eikä ihminen elä pelkästä leivästä… Olen kiitollinen saadessani lukeutua kaltaisesi ystäväpiiriin. Olet luotettava. Ymmärrät kipuni. Olet paikalla silloin, kun Sinua eniten tarvitsen. Olet läsnä, kaiken aikaa. Kannat silloin, kun en jaksa enää askeltakaan. Rakastat minua tällaisena.
Sinut luokiteltiin vaaralliseksi, kansankiihottajaksi, ties miksi. Sinusta oli päästävä eroon. Erehtyivät. Siitä tarinasi vasta alkoi. Ristillä riippuessasikin osoitit olevasi sanojesi mittainen, armahdit ryöväriä, huolehdit äitisi tulevaisuudesta. ”Se on täytetty”, hankit anteeksiannon meille syntisille. Kuolemasi sai maat järkkymään, temppelin esiriput repeilemään. Ylösnousemus, taivaaseen astuminen, Isän oikealle puolelle istahtaminen takaavat, että kaikki, jotka uskovat Sinuun ja sanomaasi, ovat tervetulleita kanssasi taivaaseen.
Pienestä joulunlapsesta kasvoi koko maailman Vapahtaja.
Syntymäpäivänäsi huomion yrittää varastaa punanuttuinen parrakas mielikuvitusolento. Ei pakettien paljous, ei notkuvat ruokapöydät eikä hopeanauhojen kimallus voi antaa sitä rauhaa, jonka vain Sinä voit lahjoittaa. Minulla ei liioin ole niitä viittä leipää ja kahta kalaakaan Sinulle tuotavaksi, mutta haluan antaa itseni, koko elämäni kiitoksena puhdistavasta verestäsi, hyvyydestäsi, uskollisuudestasi, armostasi ja laupeudestasi.
Hyvää syntymäpäivää, Jeesus!
(l-me)
Se löytyi – Lea on kiitollinen Jumalan huolenpidosta
Lueskelin lehteä, silmiini osui uutinen Roosa nauha -kampanjasta. Sanoin ääneen, että ’siitähän tulee justiinsa 14 vuotta, kun SE löytyi’. Tämä herätti hilpeyttä aamiaispöydässä, koska meneillään oleva ’Se löytyi’ Missio 2022 -kampanja on ollut ajankohtaisempi puheenaihe meidän huushollissa. Olen tehnyt siis monenlaisia löytöjä. Taidanpa tarinoida tässä parista sellaisesta.
Synnyin perheeseen, jossa uskoa elettiin todeksi niin arkena kuin sunnuntaina. Raamatun kertomukset tulivat tutuiksi, rukouksesta tuli luonteva tapa jutella Taivaan Isälle ja kotipitäjäni pieni seurakunta tuli rakkaaksi jo pienestä pitäen. Varsin pian kuitenkin ymmärsin, että vanhempien usko ei riitä, vaan minun pitää itse ratkaista suhtautumiseni hengellisiin asioihin.
Olin 9-vuotias lettipäinen tyttö, kun kotitaloni pihapiirissä pidettiin seurakunnan leiri. Viimeisenä iltana halusin antaa elämäni Jeesukselle ja puolestani rukoiltiin. Se löytyi! Ehkä se ei liioin hukassa ollutkaan, tuskin syntilistanikaan oli järin mittava, mutta silloin tein tietoisen valinnan: haluan seurata Jeesusta.
Saman löydön ja valinnan olen tehnyt monissa elämänkäänteissä. Nuorena aikuisena olin erään kerran tiukan valinnan paikan edessä. Valvoin yön miettien, mitä elämältäni haluan. Laitoin vaakakuppeihin asioita: mistä jään paitsi / mitä hyödyn, jos olen uskossa. Seuraavana päivänä menin tapaamaan mummoani. Hän totesi heti: ”Siinähän sinä olet, kun minun piti niin kovasti rukoilla sinun puolestasi viime yönä!” Vau, yli 9-kymppinen mummoni oli tilanteestani tietämättä tuntenut sydämessään tarvetta rukoilla puolestani. Se löytyi jälleen! Taivas oli kiinnostunut minusta, pienestä ihmisestä. Silloin leirin viimeisenä iltana isäni kaappasi minut tiukkaan syleilyynsä ja onnitteli hyvästä päätöksestä. Myöhemmin olen usein tuntenut aivan kuin Taivaan Isä olisi kietonut suojaavat käsivartensa ympärilleni.
Joskus olen kuullut lapsesta asti uskossa olleiden valittelevan, että ei ole kerrottavana suuria muutoskertomuksia. Itse olen kiitollinen, kun voin kertoa Jumalan huolenpidosta ja uskollisuudesta sekä johdatuksesta pienissä ja suurissa asioissa. Olen saanut rukousvastauksia, mutta niitä on myös jäänyt tulematta tai vastaus on tullut eri muodossa kuin odotin ja toivoin.
Matkan varrelle on mahtunut tyyntä ja myrskyä, paatti on keinunut joskus enemmän, joskus vähemmän. Usko ei ole säästänyt minua huolilta ja murheilta, mutta se on tuonut rohkeutta ja toivoa, voimaa kohdata isompiakin koettelemuksia. Se löytyi – Jumalan antama rauha näissä tilanteissa.
Jumalan huolenpitoa sain kokea erityisesti alkuriveillä mainitussa omakohtaisessa Roosa nauha -kokemuksessa. 14 vuotta sitten se löytyi: kainalopatti. Hakeuduin sen vuoksi tutkimuksiin ja minulla todettiin rintasyöpä. Lapseni oli tuolloin 1v3kk ja olin juuri lopettanut imettämisen. Rintapatit olisivat sen vuoksi jääneet havaitsematta, mutta tuo kainalopatti oli kuin suojelusenkelin siiven hipaisu. Kaikissa tutkimuksissa ja näytteissä se patti todettiin lopulta vaarattomaksi, mutta johdatti oikeaan diagnoosiin! Kahdesta leikkauksesta ja sytostaattihoidoista selvisin suht helpolla. Sairastaessani kuulin, että ystäväni, joita en ollut tavannut vuosiin, olivat alkaneet rukoilla puolestani tietämättä erityistä syytä. Henkisesti rankimpina hetkinä näin unen, josta sain voimaa ja toivoa tuleviin päiviin. Monia ihmeellisiä asioita tapahtui noina aikoina. Se löytyi – rakastava Taivaan Isä pimeimpinä päivinä.
Olen löytänyt Vapahtajan. Olen löytänyt lähteen, josta voin ammentaa voimaa, toivoa, rohkeutta, yli ymmärryksen käyvää rauhaa. Rohkaisen sinuakin etsimään ja löytämään!
Se löytyi – Jenni sai palata takaisin Jumalan läheisyyteen
Uskoontulo oli minulle upein asia, mitä olin koskaan kokenut, mutta haluan kertoa jotain vielä upeampaa.
Olin siis kääntänyt selkäni Jumalalle. Elin ihan tavallista perheenäidin elämää, iloitsin lapsista ja perheestä ja arki pyöri paljon lasten ympärillä. Ulkoisesti näytti ehkä synnittömän oloiselta elämältä, en tehnyt mitään näkyviä suuria syntisiä asioita, lasten kanssa rukoiltiin aina iltarukoukset jne. Elämässäni ja sydämelläni painoi kuitenkin suurin synti mitä voi olla: olin kääntänyt selkäni Jumalalle. En elänyt yhteydessä Hänen kanssaan.
Noin 3-4 vuotta sitten menin erääseen seurakunnan tapahtumaan, jossa kaikki saivat kultaisen sydämen, johon sai kirjoittaa Jumalalle jonkun toiveen, mitä haluaisi Häneltä saada. Kirjoitin omaan sydämeen ”läheisyyttä”. Kirjoitin sen nopeasti ja laitoin puhelimen kuorien sisälle piiloon. En halunnut kenenkään näkevän sitä. Ajattelin etten ansaitse enää läheistä suhdetta Jumalan kanssa, koska itse olin lähtenyt väärään suuntaan.
Jumala kuitenkin ajattelee aivan toisin. Onneksi! Hän veti minua puoleensa, kuiskasi sydämelleni asioita, jotka saivat minut janoamaan häntä yhä vain enemmän ja enemmän. En voinut enää pysyä Hänestä erossa, halusin viettää jokaisen liikenevän hetken Hänen kanssaan. En tiedä mitään parempaa kuin viettää aikaa Jumalan läsnäolossa. Tiedän paljon upeita asioita, mutta mikään ei vedä vertoja sille.
Eikä siinä vielä kaikki. Tämän ajatteleminen saa yhä minut murtumaan. Jumala oli halunnut minut takaisin ja se oli enemmän mitä koskaan olisin voinut kuvitella. Tämän lisäksi Hän vapautti minut todella suurista ja kahlitsevista peloista. Pelot, jotka olivat pitäneet minua otteessaan ja hallinneet elämääni 25 vuotta, lähtivät täysin pois kun eräs Ystävä rukoili puolestani. Ihan yhdessä hetkessä elämänlaatuni parani 100%!! Tällaista elävää, suuria ihmeitä tekevää Jumalaa saan palvella ja Hänen kanssaan astua jokaisen elämäni askeleen. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Mitä sinä kirjoittaisit tällaiseen sydämeen? Mitä sinä toivoisit Jumalalta?
Lähetystyö kutsuu Lähetyslautta-tiimin Jannea ja Jessicaa
Janne ja Jessica Kettusen sydämessä on palanut lähetyskutsu jo useamman vuoden ajan. Lue tästä heidän ajatuksiaan ja suunnitelmiaan, miten he tuota kutsua aikovat toteuttaa jo lähitulevaisuudessa. – Teet hyvin, jos muistat Jannea ja Jessicaa rukouksin.
”Lähetystyö, Jumalan Valtakunnan työ Afrikassa on poltellut sisintämme. Meillä on paljon haaveita ja unelmia Afrikkaan liittyen, mutta meillä on myös unelmia liittyen tähän aikaan ja asioihin, mitä voisimme täällä Suomessa saavuttaa; esimerkiksi omakotitalo ja työurat. Olemme yhdessä halunneet luovuttaa kaikki nämä haaveet ja unelmat Jumalalle – helppoa se ei ole ollut ja on vaatinut paljon aikaakin. Olemme yhdessä rukoilleet, että Herran paras tahto tapahtuisi elämässämme; kaikki, mitä meillä on kuuluu Jumalalle, emme halua pitää mitään itsellämme. Hän on meidän Kuninkaamme, meidän Rakkaamme, joka on arvollinen saaman kaiken. Haluamme olla Savenvalajan käsissä, saakoon Hän tehdä työtä meissä; voi kunpa emme enää eläisi me, vaan Kristus meissä. Vallatkoon Hän enemmän ja enemmän meidän sisimpiämme; kunpa meistä kaikessa loistaisi vain Kristus!
Olemme päättäneet, että ensi vuonna vietämme useamman kuukauden Afrikassa lähetyskentällä. Tarkkaa lähtökuukautta emme tiedä vielä. Uskomme, että Jumala johdattaa meitä askel kerrallaan. Tämän hetkinen maailman tilanne on kaikkea muuta kuin hyvä ajatellen matkustamista, mutta sisällämme palaa jotakin sellaista, mitä ei pysty sammuttamaan.
Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sen tiedämme, että Jumala pitää meistä huolen! Ei ole kyse meidän vahvuuksistamme, meidän heikkouksistamme, vaan ainoastaan siitä, millainen on meidän Kutsujamme.
Innostutaan yhdessä enemmän Jumalasta ja Hänen Valtakunnastaan, Hän on kaikista suurenmoisin, Kuningasten Kuningas, joka on jo voittanut maailman! ”
– Janne & Jessica
Timo koki suurimman kevään yli 10 vuotta sitten
”Haluan laittaa päivityksen elämästäni näin kirkkaan kevätpäivän iloksi.
Olen nähnyt elämässäni aika monta kevättä ja aina vaan se saa minut ihmettelemään mahtavaa luontoa ja valoa.
Suurimman kevään sain kokea reilu 10 vuotta sitten, kun todellinen valo tuli sisimpääni ja valaisi minut. On jotenkin ympäripyöreää sanoa, että tulin silloin uskoon, mutta yritän avata tätä vähän.” Näin kirjoitti Timo Havia facebookissa maaliskuisena sunnuntaina. Hänen luvallaan ko. päivitys julkaistaan myös tällä palstalla.
”Muistan vieläkin elävästi päivän ja viikon, kun kaikki tapahtui. Olin ollut mies, joka esimerkiksi viihtyi baareissa ja jonka suun täytti päivittäin karskit jutut. Olin kaivannut elämääni muutosta ja todella halusin sitä, mutta en ollut löytänyt voimaa siihen. Olin alkanut tutustua Raamattuun ja joitakin hapuilevia rukouksiakin olin heitellyt ilmoille. Olin alkanut uskoa Raamatun Jeesukseen, mutta kamppailin itsekkyyteni, ylpeyteni ja kaveripiirini tähden Häntä vastaan. Tuli kuitenkin päivä, jolloin olin valmis antamaan elämäni Hänelle. Polvistuin kotini lattialle ja pyysin Hänet elämäni Herraksi.
En nähnyt mitään valtavia tähtiä tai salamoita, mutta koin valtavaa rauhaa. Olin epäluuloinen, mutta uskoin, että Jeesus voi tehdä jotakin elämässäni.
Meni jokunen päivä, niin eräällä kaverillani oli synttärikemut, jossa oli tarjolla alkoholia ja nämä oli yleensä olleet minulle kuin mannaa. Avasin ensimmäisen oluttölkin ja maistoin siitä. Tuntui oudolta, että en enää halunnutkaan sitä. Jätin sen pöydälle, söin ruokia ja muita mitä oli tarjolla, mutta alkoholi ei enää maistunut minulle. Suustani tuli puheissa edelleen kirosanoja, koska ne olivat kuuluneet puheisiini, mutta nyt joka kerta, kun laukaisin ”voimasanoja” koin, että jokin viilsi sisälläni ja ne maistuivat pahalta suussani. Tuntui oudolta, että en halunnut enää kiroilla. Lähdin juhlista kotiin ja olin täynnä iloa ja rauhaa. Koin valtavaa rakkautta sisälläni.
Todella jotakin uutta oli syntynyt sisälläni ja se oli pysyvää laatua!
Siitä eteenpäin olen saanut kokea monia tällaisia prosesseja, joissa ”vanha Timo” on väistynyt ja uusi on tullut tilalle. En ole täydellinen ja olen edelleen matkalla, mutta sen tiedän, että Jeesus on täydellinen ja Hän voi kaiken, koska Hänellä on valta!
Jos sinä kaipaat muutosta elämääsi, niin ota yhteyttä. Haluan auttaa sinua kohtaamaan ja kokemaan Jumalan.
Siunattua päivää kaikille! ”
Postimies Markku Laaksonen löysi uskosta päämäärän elämälleen
Markku, kitara ja pyramidi. (kuva: Mikko Metsänen)
Markku Laaksonen, syntyperäinen valkeakoskelainen, on mies parhaassa iässä. Hän on aviomies, isä ja isoisä. Työ vie ison siivun elämästä, samoin seurakunta. Markku kertoo tulleensa uskoon kolmikymppisenä. Elämä tuntui tyhjältä ja päämäärättömältä. Vähitellen hengelliset asiat alkoivat tulla kohti, Jeesus ja usko kiinnostivat yhä enemmän. Työkaveri toi Hyvä Sanoma –lehtiä luettavaksi.
– Varovasti pohdiskellen etenin asioiden kanssa, etten tule huijatuksi. Jumalan kutsu oli rakastava ja syvä. Tuntui, ettei se ollut ihmisestä lähtöisin. Hapuillen aloin kulkea sitä ääntä kohti. Syntien anteeksisaaminen toi kevyen olon. Jumala näytti sisikunnasta syitä ja syntyjä, mistä monet ongelmat johtuivat. Hän auttoi kasvamaan ja pääsemään niistä eroon. Jeesus on vastaus kaikkeen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Markku iloitsee.
– Aluksi taivaaseen pääsy tuntui kaukaiselta ajatukselta, oma eheytyminen tuntui tärkeämmältä. Nyt, kun olen päässyt eteenpäin ja huomannut, että Raamatussa puhutaan paljon taivaasta, tuntuu siltä, etten ole ainoastaan tämän maan kansalainen. Olen tallustelemassa muutaman kymmenen vuotta ihmiselämää ja sen jälkeen minusta tulee taivaan kansalainen, jätän lihani ja nahkani, Markku visioi.
Uskova elää arjessa, joten hänkään ei säästy haasteilta: ihmissuhteet, avioliitto, lastenkasvattaminen ja henkilökohtaiset kriisit. Elämän risteyskohdissa Jumala neuvoo Sanassaan ja Pyhä Henki ohjaa rukouksessa. – Se ei tarkoita, että voi nollata omat aivonsa, vaan ihminen joutuu itse valikoimaan ja punnitsemaan asioita. Fysiikassa on lainalaisuudet, myös Raamatussa puhutaan säännöistä: jos teet näin, niin sinulle tapahtuu näin. Jos alat elää kieroa elämää, joudut niittämään kieron elämän hedelmiä. Jumala ei väkisin ohjaa elämäämme, vaan silloin, kun pyydämme, Markku muistuttaa.
Seurakunta on Markulle elämäntapa ja koti. Jeesuskin meni tapansa mukaan synagogaan. Kun on mukana seurakunnassa, pysyy poissa monesta turhasta ja pahasta pois, Markku perustelee.
– Kun tulin uskoon, seurakunnassa oli rinnallakulkijoita, joiden ansiosta sinne oli hyvä tulla. Itse pyrin samaan, että uudet ihmiset kokisivat olevansa tervetulleita ja pääsisivät kasvamaan uskossa. Jalkapallopelissä puhutaan jalkapallosta, samoin seurakunnassa puhutaan hengellisistä asioista, sieltä saa vertaistukea. Seurakunta on Raamatun sanoin ”Jeesuksen ruumis”. Voin olla rakentamassa Jeesuksen ruumista ja huolehtia sen hyvinvoinnista; tämä on tärkeimpiä merkityksiä elämälleni, Markku toteaa.
Seurakunta on Jarille tärkeä
Jari on se, jolla on puhelin
”Olen perheenisä Valkeakoskelta, kuljetusalan yrittäjä”, esittelee Jari Einola itseään. Työ vie ison siivun miehen elämästä, joskin hän laskee työn harrastustensa joukkoon. Sen lisäksi aikaa liikenee ulkosalla puuhailuun, seurakunnan toiminnassa mukana olemiseen, matkailuun sekä tietysti myös miehekkäästi sohvalla löhöilyyn.
Jari tuli uskoon seitsemänvuotiaana pojanvintiönä Hakalan rannassa pidetyllä lastenleirillä. Siellä opetettiin, että jokaisen täytyy itse tehdä oma uskonratkaisunsa, ei ole oikopolkuja taivaaseen. Jari kertoo kokeneensa tuolloin, että hänenkin täytyy ratkaisunsa ja valintansa tehdä, vaikka siinä iässä synnit eivät kovin suuria vielä olleetkaan. ”Tänne asti se on kantanut”, Jari huokaisee ja jatkaa, että aina matkanvarrella tosin joutuu uudestaan tekemään tiliä elämästään.
Jari oli leikki-ikäinen, kun hänen vanhempansa tulivat uskoon. Heidän mukanaan Jari kasvoi rakastamaan seurakuntaa. Edelleenkin seurakunta on tärkeä; Jari paljastaa tekevänsä sen eteen enemmän hommia kuin kotonaan kotitöitä. Vuosikymmenet hän on palvellut vanhimmistossa ja hallituksessa. Erilaisten velvollisuuksien lisäksi hän kokee saavansa seurakunnasta hengenravintoa ja uskovien yhteyttä. Jari lie lukenut tutkimuksia, joissa todetaan vapaaehtoistyötä tekevien olevan muita onnellisimpia, koska hän toteaa: ”Sitä kautta voin olla avuksi muille.”
Ikämiessarjaan ehtineenä Jari iloitsee, että usko antaa turvaa, kun tietää, missä on määränpää silloin, kun aika jättää. Sen lisäksi jokapäiväisessä elämässä usko Jeesukseen kulkee kaikessa mukana. Jari on huomannut saavansa ylhäältä apua ja rukousvastauksia niin arkipäiväisiin kuin hengellisiinkin asioihin ja omaan elämäänsä, ”kun vain rohkeasti pyytää”, hän lisää. Hän rohkaisee rukouksessa jättämään Jeesukselle sairaudet, huolet ja murheet – silloin ne voi itse unohtaa ja jättää Herran haltuun, kuten sanonta kuuluu. Elämänkoulussa Jarin eteen on tullut raskaitakin oppitunteja, mutta Jumalan avulla hän on selvinnyt läksyistään. Psalmi 23 on lähellä hänen sydäntään: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta puutu. Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään…” Kokemuksen syvällä rintaäänellä Jari vakuuttaa, että erämaavaiheiden jälkeen ymmärtää entistä enemmän Jumalan huolenpidosta.
Tien päällä ollessaan Jari ravitsee sieluaan reippailla hengellisillä lauluilla. Hän kuuntelee erityisen mielellään uusia sovituksia, joita on tehty Vanhoista Kunnon Lauluista. Varsinkin Palo –yhtyeen ja Wonderful Landin biisit saavat Jarin innostumaan: heidän mukanaan on mukava laulaa hytti raikuen ja samalla syventyä laulujen sanomaan.
”Jumala on uskollinen, Häneen voimme turvata joka päivä ja joka asiassa. Hän ei hylkää meitä. Rohkaisen kaikkia lukijoita mukaan seurakuntaan ja sen toimintaan. Jokaista tarvitaan, jokaisella on oma paikkansa. Se, mitä me teemme Jumalalle, ei ole mistään muusta pois. ” Näin kuuluvat Jarin terveiset kaikille lukijoille.