Tauno Kajander on voittajana perillä
Vietimme seurakunnassa 28.8.2022 hiljaisen hetken Tauno Kajanderin (1933-2022) muistolle. Hän toimi 90-luvulla seurakuntamme saarnaajana ja vietti eläkepäiviään Valkeakoskella yhdessä vaimonsa Tertun kanssa.Tauno tunnettiin innostavana julistajana, väkevänä rukouksen miehenä ja hengellisenä neuvonantajana.
Seuraava kirjoitus on Taunon kynästä ja julkaistu näiden sivujen Pastorin palstalla:
Pastori Tauno Kajander kysyy: ”Elätkö uskosta vai kidutko uskossa?” (4/2018)
Otsikon sanat lausui Eino Ahonen yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ne ovat säilyneet mielessäni, koska niissä piilee syvä viisaus ja totuus. Ne ovat jatkuva muistutus siitä, kummassako tilassa elän tänään, koska välimuotoa ei taida olla.
Uskossa kituessani tiedän olevani uskossa, syntini anteeksiannetuksi ja olevani matkalla taivaaseen. Mutta jos pitäisi antaa iloinen todistus Jeesuksesta, tulee siitä kuiva saarna. Jos pitäisi alkaa kestävä Raamatun luku tai rukoustaistelu, on se lainalaisuutta, sillä ”vapauteen Kristus meidät vapautti.”
Uskosta eläessäni Raamattu on Elämän leipä ja rukouksessa haluan hengittää paljon raikasta taivaallista ilmapiiriä. olenhan näin ravittuna vahva taistelemaan syntiä, maailmaa ja omaa turmeltunutta luontoani vastaan. Maailman äänetkään eivät kuulu kovin houkuttelevina, koska pyrin mahdollisimman kauas maailman rajasta. Jos joskus huomaan virheen toisessa, ei se juuri ärsytä; onhan omia virheitä niin paljon, ettei ole varaa osoittaa syyttävällä sormella.
… Ai että, se on niin kovin vaikeaa. Hyvä! Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan. Kaikki on kiinni siitä, onko ainoastaan järkeni uskossa vai tuleeko sydän mukaan. Järkiusko tekee minusta kadotuksen kiertäjän, mutta sydämen usko Jeesuksen seuraajan – ja Hän vie seuraajansa varmasti elämänveden lähteelle. Hän ei halua meidän kituvan uskossa, vaan elävän uskosta. Hän sanoi tulleensa tuomaan meille yltäkylläisen elämän (Joh.10:10), sekä puhuu omasta ilostaan, jonka toivoisi tulevan täydelliseksi meissä (Joh.15:11). Näitä ja monia muita vastaavia asioita puhuessaan Hän ei puhunut ylisanoja. Ei, vaan hän puhui totuuden ja toimen sanoja ja vastaa totisesti näistä niin kuin kaikista muistakin sanoistaan.
Yltäkylläinen elämä ja ilo ei välttämättä tarvitse juhla-aikojen kokemusta elääkseen, vaan se on tarkoitettu arkipäivän taistelujen voimaksi. Eikä se ole kiinni siitä, onko elämässä vaikeuksia, sillä Jeesuksen ilo on ylimaallista taivaallista iloa ja se annetaan meille armosta. Sitä iloa kokivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa, saaden heidät veisaamaan ylistysvirttä mitä hirveimpien olosuhteiden keskellä. Juuri tätä iloa Jeesus tuli meille tuomaan.
Uudestisyntyneessä tuo ilo on jo olemassa, koska Pyhän Hengen kautta meillä on suora yhteys Jeesukseen. Tarkennettuna: Uudestisyntyneen sielu on yhtä Jeesuksen sielun kanssa. Meidän sielussamme elää joskus kateus, katkeruus, ilkeys, masennus sekä paljon muuta vastaavaa. Jeesuksen sielussa asuu puhdas ilo, ja kun minä käännyn anoen Hänen puoleensa, se ilo virtaa kirkkaana minun ja sinun sieluun, karkottaen sieltä kaiken kielteisen.
Vihollinen ja meidän turmeltunut luontomme haluaisivat estää sen väittämällä, ettet ole vielä tarpeeksi pyhä, että vasta sitten joskus… Jeesuksen puhuessa näitä opetuslapsille, heidän epäpyhyytensä oli käsin koeteltavaa. Jeesus antaa kaiken armosta, että me sen kautta pääsisimme pyhittäytymään. Ei tullaksemme ihmistekoisiksi pylväspyhimyksiksi vaan Jeesuksessa eläviksi ja Pyhässä hengessä iloitseviksi armahdetuiksi syntisiksi, jotka kirkastavat Kristusta, ilman stressaavaa yrittämistä, niiden elämän virtojen kautta, jotka kumpuavat iankaikkiseen elämään.