Jumalan vai maailman suosio?
Niin kauan kuin alkuseurakunta kulki lahkon nimellä, joutuen taistelemaan olemassaolostaan, se oli maailman valona ja suolana valloittaen koko sen aikaisen maailman rukouksen ja parannussaarnan kautta. Rooman keisarin julistettua se valtiouskonnoksi, kerrotaan sen kadottaneen voimansa, mutta sitä ennen on parannussaarnan täytynyt kadota sillä parannussaarna/saarnaaja ei voi saada maailman suosiota silloin eikä nyt.Elävä herätysliike syntyy vain rukouksen ja parannussaarnan kautta. Ihmisen on vaikea kokea syvää armontuntoa jos hän ei ensin koe syvää synnin tuntoa. Jeesus sanoi tulleensa kutsumaan ei vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen. Kaikki ovat syntisiä, mutta vain Pyhän Hengen innoittama parannussaarna saa ihmisen tuntemaan syntisyytensä.
Pyhän Hengen innoittamaan parannussaarnaan kuuluu aina myös Jeesuksen Kristuksen kautta tulleen Jumala armon ja anteeksiantamuksen julistus ja kun synnintunnossa oleva ihminen kohtaa Jumalan armon, muutos on niin perusteellinen, että entistä jää jäljelle vain ulkokuori.
Olen itse tämän kokenut. Vaikka parannussaarnalla menetetäänkin maailman suosio, niin Jumalan suosio silla voitetaan. Kumpaa me etsimme? Laulun tekijä kysyy: ”Kumpi on? sä vastaa oi. Molemmat ei olla voi!”
Kaiken tämän hirvittävyyden ja kurjuuden takana, mikä maailmassa vallitsee, on synti, ja vihollinen tekee kaikkensa ainakin tylsyttääkseen parannussaarnan kärjen, ettei se pääsisi paljastamaan ihmisen sydämen syntisyyttä, jotta hän voisi alkaa etsiä Jumalan armoa.
”Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” sanoo Paavali. Millä ne voitetaan? Ei turhalla puuhastelulla vaan kestävällä esirukouksella, josta alkuseurakunta ammensi voiman parannussaarnaan vainojen keskellä. Turha puuhastelu tuo itsetyytyväisyyden, että ”tässähän ollaan jotain tekemässä”. Mutta samalla se vie ajan, voimat ja mielenkiinnon siihen kaikkein tärkeimpään, kestävään esirukoukseen. Kun nuo henkiolennot eivät tule voitettua, niin suuri osa tarpeellisesta työstämmekin valuu voimattomana hiekkaan.
Evankeliumia on viety kaikkeen maailmaan ja paljon hyvää on saatu aikaan. Kuitenkin se on vain pisara vesisangon uurteessa siihen nähden, mitä olisi pitänyt saada aikaan. Jos seurakunnat olisivat rukous keskuksia, toiminta keskuksien sijaa, pahan vallat olisi voitettu ja samalla työllä moninkertainen määrä sieluja olisi tuotu Kristukselle. Jopa koko maailma olisi nyt erinäköinen.
Tauno Kajander