Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
”Anna sade, Jumala” – katse tulevaan
Kesä – lepoa vai kiirusta?
(kuva: Marjut Varemo)
Kesä on levon ja rentoutumisen aikaa, on aikaa perheelle ja ystäville. Vai onko? Jollekin kesäaika tarkoittaa päinvastoin kiirettä ja rasitusta sesonkiajasta johtuen tai muiden lomat kuormittavat selkänahkaa. Itse taidan lukeutua jälkimmäisiin.
Kaikesta huolimatta kesä katkaisee seurakunnan työkauden ja odotukset kääntyvät syksyyn. Millaista toimintaa haluamme tulevaisuudessa? Pikemminkin pitäisi ehkä kysyä: millaiseen toimintaan olen valmis sitoutumaan? Seurakunta olemme me, jokainen tuomme tullessamme omat odotuksemme, oman tuulahduksemme, omat rukouksemme ja voimavaramme.
Korvissani on soinut Hilja Aaltosen runoon sävelletty ”Anna sade, Jumala… Anna kaste Golgatan, virvoittamaan kuiva maa.” Mitä sinun ajatuksissasi soi? Ehkä korvissasi soi Simojoen ”askeleet, uupuneet, Isä tuntee jokaisen…” tai ”tahdon elää tämän päivän rohkeasti, tahdon löytää jalanjäljet Mestarin…” Kenties elämän rasittamana hyräilet ”tätäkö elämä on?”
Heinäkuun kallistuessa loppupuolelle ja elokuun lähestyessä haluan rohkaista kaikkia tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan ja osallistumaan siihen työhön, johon olemme kutsutut. Kajauttakaamme kainostelematta ilmoille Simojoen biisi ”Anna kaikki tai ei mitään…” Pyytäkäämme Taivaan Isältä uutta intoa ja uutta siunausta tulevaan kauteen.
”Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” (Joos. 1:9)
Lämmintä loppukesää ja Taivaan Isän siunausta!
t. Jari Einola, vanhimmiston jäsen
Jari kaipaa taivaallista sadetta
Jumalan tahdon salaisuus paljastettu
Jumala oli pitänyt maailman kaikkeuden alusta asti salaisuutta, jota hän ei paljastanut ennen kuin aika täytyi Hänen suunnitelmissaan. Tämä salaisuus oli peitettynä Vanhan testamentin patriarkoita, kuninkailta ja profeetoilta aina siihen asti kunnes Hän sen näki hyväksi paljastaa. Jumalan kellossa aika täyttyi ja suunnitelma paljastettiin. Jumalan suunnitelmana oli lunastaa ihmiskunta lain ja synnin alaisuudesta ja orjuudesta vapaaksi. Lunastuksen kautta ihmisellä on pääsy lapsen asemaan, Jumalan lapsen asemaan. Jumalan suunnitelma toteutettiin lähettämällä Hänen oma Poikansa synnittömän lihan kaltaisuudessa ihmisten keskuuteen. Jumalan Poika syntyi neitsyen tulessa raskaaksi Pyhän Hengen sikiämisen kautta.
Lähestymme Jumalan Pojan syntymäjuhlaa, jota meillä jouluna vietetään. On valtavaa muistella Herramme syntymää ja hiljentää mielemme siihen tosiasiaan, että … ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.”( Luuk.2:10,11 kr.38). Meidän ei ole syytä pelätä mitään, koska meille on syntynyt Vapahtaja, joka on lunastanut meidät synnin orjuudesta ja sen tähden olemme päässeet Jumalan lapsiksi. Pelon sijaan meillä on suuri ilo siitä iankaikkisuuden toivosta sydämissämme Kristuksen yhteydessä, joka saadaan syntien anteeksisaamisen kautta. Aika täyttyi, lunastus toteutui, nyt olemme Jumalan lapsia.
Rauhallista Joulua ja Siunattua Uutta vuotta 2017
Jumalan kohtaamisenilta
Seurakunnassa on pidetty Jumalan kohtaamiseniltoja ylistyksen, saarnojen, rukouksen merkeissä. Tarkoituksena on ollut johdattaa uskova kohtaamaan Jumala henkilökohtaisella, intiimillä tasolla. Jumala haluaa olla kanssakäymisissä omiensa kanssa, hän haluaa puhua, rohkaista, lohduttaa jokaista, joka häntä lähestyy. Jumala on elävä todellisuus uskovan elämässä. Hän ei ole kaukana taivaassa ulottumattomissa oleva olento, joka on unohtanut ihmisen elämään yksin elämäänsä, ei, vaan Jumala, Jeesuksessa Kristuksessa, Pyhän Henkensä kautta tahtoo olla uskovan arjessa mukana vastaten jokaisen tarpeisiin. Jumalan kohtaamisenilta on ollut ilta, jossa on keskitytty edellä mainittuun, monet meistä ovat lähteneet uudistuneena, Jumalan kohdanneena illan päätteeksi kotiin.
Valkeakoskella on ollut jo jokin aikaa ”herätyksen” ilmapiiri ja monia on tullut uskoon, monet ovat kiinnostuneita uskosta. Haluamme olla tässä ”herätyksessä” seurakuntana mukana, haluamme vielä useimpien tulevan uskoon ja kastettavan. Rukouksella on äärettömän tärkeä asema tämän toteutumisessa. Tämän tähden olemme vanhimmistossa päättäneet lisätä seurakunnan rukouselämää. Seurakunnassa on useana iltana erilaisia toimintoja, joten emme voineet enää lisätä kokousten määrää. Jouduimme tekemään kompromissin Jumalan kohtaamiseniltojen ja rukousiltojen suhteen. Lokakuusta lähtien vuoroviikoin keskitymme illoissa ylistykseen ja rukoukseen. Uskon tämän olevan hyvä yhdistelmä Jumalan kohtaamiseniltoihin. Jumalan kohtaamisenillat ovat edelleen kohtauspaikkoja Jumalan ja ihmisen välillä, oli illan painotus siten ylistys tai rukous. Tule kanssamme kantamaan taakkaa rukouksessa niiden puolesta, jotka eivät vielä tunne Jumalaamme. Taistellaan yhdessä niiden puolesta, jotka ovat etsikkoajassa.
Uusi työkausi alkaa
Kesä alkaa olla
takana ja syksy saapuu. Syksyn alkaessa myös seurakunta herää uuteen työkauteen. Seurakunnan toiminta palautuu normaaliin viikko-ohjelmaan.
Toivon ja rukoukseni on, että kaikki vastuunkantajat erityömuodoissa ovat saaneet virkistävän kesäloman ja kokevat innostusta aloittaa uusi työkausi virkeänä ja täynnä ”Hengen voimaa”. Työntekijät erityömuodoissa tarvitsevat Pyhän Hengen johdatusta ja innoitusta tehtävässään. Edelleen tänä päivänä Jeesuksen sanat pitävät paikkansa; ”Ilman minua ette voi mitään tehdä” Joh.15:5. Ilman Jeesusta emme saa aikaan mitään, joka kantaisi hedelmää iankaikkisuuteen. Mutta edellä olevan jakeen alku lupaa että, joka pysyy Jeesuksessa kantaa paljon hedelmää. On tärkeää olla Kristuksessa ja ammentaa voimansa Hänestä palvellessamme Häntä seurakunnan keskellä.
Seurakuntatyö on yhteistä työtä. Kukaan vapaaehtoistyöntekijä ei varmaankaan haluaisi palvella yksin. Se, että työntekijä kokee tekevänsä työtä muiden seurakuntalaisten siunauksin ja esirukousten alla tuo voimaa ja turvallisuuden tunnetta. On turvallista tehdä työtä ja kantaa taakkaa, jos kokee olevansa rukouksien alla.
Esirukous on kantava voima työssä. Esirukous on ehdoton edellytys hengelliseen menestykseen Jumalan palvelemisessa. Esirukous on jokaisen uskovan tehtävä. Toivon sydämestäni, että jokainen meistä voisi ottaa harteilleen kantaa esirukouksin jokaista vapaaehtoistyöntekijää ja myös seurakunnan jokaista työmuotoa erikseen. Rohkaisen sinua antamaan aikaasi, tai oikeastaan ottamaan aikaa esirukoukseen seurakunnan puolesta. Esirukous on tehtävä, joka vaatii kurinalaisuutta ja päättäväisyyttä jotta siinä kantaa hedelmää. Jo 15 minuutin päivittäinen rukous tuo muutosta. Haluaisitko sitoutua rukoilemaan 15 minuuttia päivittäin seurakuntamme eri työmuotojen ja työntekijöiden puolesta?
Aloitetaan yhdessä rukouksin tämä työkausi ja katsotaan ja iloitaan ensi kesänä siitä mitä Jumala on saanut aikaan tämän työkauden aikana.
Jumalan vai maailman suosio?
Niin kauan kuin alkuseurakunta kulki lahkon nimellä, joutuen taistelemaan olemassaolostaan, se oli maailman valona ja suolana valloittaen koko sen aikaisen maailman rukouksen ja parannussaarnan kautta. Rooman keisarin julistettua se valtiouskonnoksi, kerrotaan sen kadottaneen voimansa, mutta sitä ennen on parannussaarnan täytynyt kadota sillä parannussaarna/saarnaaja ei voi saada maailman suosiota silloin eikä nyt.Elävä herätysliike syntyy vain rukouksen ja parannussaarnan kautta. Ihmisen on vaikea kokea syvää armontuntoa jos hän ei ensin koe syvää synnin tuntoa. Jeesus sanoi tulleensa kutsumaan ei vanhurskaita vaan syntisiä parannukseen. Kaikki ovat syntisiä, mutta vain Pyhän Hengen innoittama parannussaarna saa ihmisen tuntemaan syntisyytensä.
Pyhän Hengen innoittamaan parannussaarnaan kuuluu aina myös Jeesuksen Kristuksen kautta tulleen Jumala armon ja anteeksiantamuksen julistus ja kun synnintunnossa oleva ihminen kohtaa Jumalan armon, muutos on niin perusteellinen, että entistä jää jäljelle vain ulkokuori.
Olen itse tämän kokenut. Vaikka parannussaarnalla menetetäänkin maailman suosio, niin Jumalan suosio silla voitetaan. Kumpaa me etsimme? Laulun tekijä kysyy: ”Kumpi on? sä vastaa oi. Molemmat ei olla voi!”
Kaiken tämän hirvittävyyden ja kurjuuden takana, mikä maailmassa vallitsee, on synti, ja vihollinen tekee kaikkensa ainakin tylsyttääkseen parannussaarnan kärjen, ettei se pääsisi paljastamaan ihmisen sydämen syntisyyttä, jotta hän voisi alkaa etsiä Jumalan armoa.
”Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” sanoo Paavali. Millä ne voitetaan? Ei turhalla puuhastelulla vaan kestävällä esirukouksella, josta alkuseurakunta ammensi voiman parannussaarnaan vainojen keskellä. Turha puuhastelu tuo itsetyytyväisyyden, että ”tässähän ollaan jotain tekemässä”. Mutta samalla se vie ajan, voimat ja mielenkiinnon siihen kaikkein tärkeimpään, kestävään esirukoukseen. Kun nuo henkiolennot eivät tule voitettua, niin suuri osa tarpeellisesta työstämmekin valuu voimattomana hiekkaan.
Evankeliumia on viety kaikkeen maailmaan ja paljon hyvää on saatu aikaan. Kuitenkin se on vain pisara vesisangon uurteessa siihen nähden, mitä olisi pitänyt saada aikaan. Jos seurakunnat olisivat rukous keskuksia, toiminta keskuksien sijaa, pahan vallat olisi voitettu ja samalla työllä moninkertainen määrä sieluja olisi tuotu Kristukselle. Jopa koko maailma olisi nyt erinäköinen.
Tauno Kajander
Kiitollisuus
Luukas 17:11-19
Luukkaan evankeliumin 17 luvussa voimme lukea kertomuksen kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka pyysivät Jeesusta armahtamaan heitä parantamalla heidät sairaudestaan. Tapansa mukaan Jeesus osoitti heille armoaan ja käski heidän mennä näyttämään itsensä parantumisen merkiksi papeille. Matkalla yksi heistä huomasi tulleensa terveeksi ja kiitollisena tästä kääntyikin takaisen kiittääkseen Jeesusta. Parantunut oli kiitollinen Jeesukselle parantumisestaan ja toisin kuin muut parantuneet, hän päätti osoittaa kiitollisuuttaan kääntyen takaisin kiittämään Parantajaansa.
Kiitoksen antaminen ja kiitollisuus ovat tärkeä raamatullinen aihe. Kiitollisuus Jumalaa, Luojaamme kohtaan tulisi olla meille elämän asenne. Jumala, joka on kaiken hyvän Luoja ja Antaja on ansainnut kiitoksemme. Kiitos kuuluu Hänelle.
Meidän olisi hyvä muistaa arjen keskellä, että kaikki mitä omistamme ovat lahjaa Jumalalta. Ihminen on lahjojen vastaanottaja. Tämän tähden on hyvinkin soveliasta sanoa: kiitos! lahjan antajalle. Tätä Raamattu opettaa meille luomiskertomuksesta alkaen. Psalmeissa hyvin selvästi tulee esille kiitos ja kiitollisuus kaikesta Jumalan kaitselmuksesta ihmistä kohtaan.
Mitä meillä on sellaista, mitä emme olisi lahjaksi saaneet? Me emme elä omilla ansioillamme, kyvyillämme tai lahjoilla, vaan elämme lahjoitusten varassa, koska pohjimmiltaan kaikki kykymme ja lahjamme ovat Jumalalta saatuja.
Eräs Kaisa niminen henkilö kirjoitti blogissaan näin, ”Kiitollinen ihminen on viisas, koska hän ymmärtää arvostaa sitä, mitä hänellä on. Hän elää tätä hetkeä ja on läsnä. Kiitollisuus elämän ainutlaatuisuudesta tuo myös rohkeutta ja sinnikkyyttä puurtaa niiden asioiden eteen, joille sydän sykkii. Muiden ja itsensä arvostaminen tuo lämpöä vuorovaikutukseen ja kannustaa olemaan rehellinen.”
(http://www.novelle.fi/novellistit/kaisa-novellistit/kiitollisuus-on-viisautta/)
Kiitollinen ihminen on viisas, kiitollinen ihminen arvostaa sitä mitä hänellä on. Hän iloitsee ja nauttii niistä asioista mitä hänellä on. Kiitollinen ihminen pystyy elämään juuri tätä hetkeä ja olemaan läsnä tässä hetkessä.
Viisas ihminen ei harmittele sitä mitä hänellä ei ole. Kiitollinen, viisas ihminen ei myöskään kuluta energiaa siihen mitä on menneisyydessä tapahtunut. Tietysti hän ottaa opiksi siitä, mitä on tapahtunut, mutta hän ei enää elä siinä. Hänen elämänsä ei pysähdy menneeseen. Kiitollisuus tuo hänen elämäänsä rohkeutta ja sinnikkyyttä puurtaa niiden asioiden eteen, joille sydän sykkii.
Me voimme päättää olla kiitollisia missä elämän tilanteissa tahansa. Meillä on paljon aihetta kiitokseen. Me kaikki olemme jo oppineet ja nähneet että elämässä voi tapahtua aivan mitä tahansa. Tulee vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairauksia, mutta nämä koettelemukset eivät ole syy olla olematta kiitollinen siitä, mitä on Jumalalta saanut.
Voimme kiittää Jumalaa AINA JA JOKA TILASSA pelastuksesta. Olen ollut kolmekymmentä vuotta uskossa ja vieläkin olen suunnattoman onnellinen siitä, että Jumala käänsi minun kohtaloni, antoi syntini anteeksi.
Mitkä ovat sinun kiitoksen aiheet? Varmasti niitä löytyy!
Jarmo Saralahti