Heiniltä härkien kaukalon ristille rinnalle ryövärin – hyvää syntymäpäivää, Jeesus!
Sinä synnyit vaatimattomasti talliin olkien päälle. Silti sait liikkeelle taivaallisen enkeliarmeijan laulamaan kunniaa Jumalalle. Paimenet lähtivät sandaalit läpsyen kohti ensimmäistä majapaikkaasi. Itämaan tietäjät pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja taivalsivat katsomaan ihmettä: kuningas on syntynyt. Entä tänään – laps´ hankeen hukkuu unhoittuu?
Unohduit temppeliin, omiesi tykö. Kuinkahan moni tänään on hukassa itseltään, läheisiltään? Kuulevatko he Taivaan Isän ohjeet ja neuvot, lohdutuksen: älä pelkää, vielä onni kääntyy?
Elit ihmisenä ihmisten keskellä, puhtain paperein. Löysit itsellesi ammatin: puuseppä. Vasaroit – löitkö peukaloosi? Sahasit ja rakensit, kunnes aloit luoda uutta uraa. Kohtasit ihmisiä, paransit ja autoit, julistit syntejä anteeksi. Teit ihmeitä, ruokit olemattomilla eväillä isoja joukkoja, tyynnytit myrskyjä. Mikä parasta, nuo samat tehtävät kuuluvat yhä toimenkuvaasi! ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte”, lupasit.
Millaisena Sinut tunnen? Olet lasten ystävä, senkaltaisten on taivasten valtakunta. Seurastaan ihminen tunnetaan, sanotaan. Jos miettii ystäviäsi, opetuslapsiasi, aika tavallisia tallaajiahan nuo olivat. Rekrytoit erehtyväistä väkeä lähimpään työtoveruuteesi. Vedit muutenkin matalaa profiilia, osoitit huomiota kaikkein kurjimmille. Vaikka olit kuin kala vedessä suuria joukkoja opettaessasi, olit kiinnostunut yksittäisistä ihmisistä. Olet edelleenkin Hyvä Paimen, joka jätät ne 99 hyvin syönyttä lammasta odottelemaan ja haeskelet sen yhden kadoksissa olevan turkkinsa ryvettäneen karkulaisen takaisin laumaan.
Et kumarrellut kuvia, laitoit itseään täynnä olevat fariseukset ruotuun. Rohkenit kyörätä temppelistä bisnesmiehet muualle kolikoitaan kiillottelemaan. Synti oli syntiä, et loivennellut sanakäänteitäsi ihmisten mieliksi. Pahat henget olivat alamaisia Sinulle. Et pelännyt maineesi puolesta, veljeilit syntisten kanssa – silti olit synnitön, ei seuran aina tarvitse tehdä kaltaisekseen. ”Olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon”.
Vaikka vaelsit ympäri maita ja mantuja, pidit itsestäsi huolta. Menit lepäämään rauhalliseen paikkaan, varasit aikaa keskusteluun Isäsi kanssa. Katselit kedon kukkia. Sinulla oli hyviä ystäviä, itkit heidän itkujaan ja iloitsit yhdessä heidän kanssaan. ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku avaa oven, niin minä käyn sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan.” Voi veljet, jos SINÄ olet ruokaseurana, pärjännee vaikka viikon syömättäkin. Eikä ihminen elä pelkästä leivästä… Olen kiitollinen saadessani lukeutua kaltaisesi ystäväpiiriin. Olet luotettava. Ymmärrät kipuni. Olet paikalla silloin, kun Sinua eniten tarvitsen. Olet läsnä, kaiken aikaa. Kannat silloin, kun en jaksa enää askeltakaan. Rakastat minua tällaisena.
Sinut luokiteltiin vaaralliseksi, kansankiihottajaksi, ties miksi. Sinusta oli päästävä eroon. Erehtyivät. Siitä tarinasi vasta alkoi. Ristillä riippuessasikin osoitit olevasi sanojesi mittainen, armahdit ryöväriä, huolehdit äitisi tulevaisuudesta. ”Se on täytetty”, hankit anteeksiannon meille syntisille. Kuolemasi sai maat järkkymään, temppelin esiriput repeilemään. Ylösnousemus, taivaaseen astuminen, Isän oikealle puolelle istahtaminen takaavat, että kaikki, jotka uskovat Sinuun ja sanomaasi, ovat tervetulleita kanssasi taivaaseen.
Pienestä joulunlapsesta kasvoi koko maailman Vapahtaja.
Syntymäpäivänäsi huomion yrittää varastaa punanuttuinen parrakas mielikuvitusolento. Ei pakettien paljous, ei notkuvat ruokapöydät eikä hopeanauhojen kimallus voi antaa sitä rauhaa, jonka vain Sinä voit lahjoittaa. Minulla ei liioin ole niitä viittä leipää ja kahta kalaakaan Sinulle tuotavaksi, mutta haluan antaa itseni, koko elämäni kiitoksena puhdistavasta verestäsi, hyvyydestäsi, uskollisuudestasi, armostasi ja laupeudestasi.
Hyvää syntymäpäivää, Jeesus!
(l-me)