Virpin todistusäänite

Kuuntele, mitä Virpillä on sanottavana:

Timo koki suurimman kevään yli 10 vuotta sitten

”Haluan laittaa päivityksen elämästäni näin kirkkaan kevätpäivän iloksi.
Olen nähnyt elämässäni aika monta kevättä ja aina vaan se saa minut ihmettelemään mahtavaa luontoa ja valoa. 
Suurimman kevään sain kokea reilu 10 vuotta sitten, kun todellinen valo tuli sisimpääni ja valaisi minut. On jotenkin ympäripyöreää sanoa, että tulin silloin uskoon, mutta yritän avata tätä vähän.” Näin kirjoitti Timo Havia facebookissa maaliskuisena sunnuntaina. Hänen luvallaan ko. päivitys julkaistaan myös tällä palstalla.

Muistan vieläkin elävästi päivän ja viikon, kun kaikki tapahtui. Olin ollut mies, joka esimerkiksi viihtyi baareissa ja jonka suun täytti päivittäin karskit jutut. Olin kaivannut elämääni muutosta ja todella halusin sitä, mutta en ollut löytänyt voimaa siihen. Olin alkanut tutustua Raamattuun ja joitakin hapuilevia rukouksiakin olin heitellyt ilmoille. Olin alkanut uskoa Raamatun Jeesukseen, mutta kamppailin itsekkyyteni, ylpeyteni ja kaveripiirini tähden Häntä vastaan. Tuli kuitenkin päivä, jolloin olin valmis antamaan elämäni Hänelle. Polvistuin kotini lattialle ja pyysin Hänet elämäni Herraksi.

En nähnyt mitään valtavia tähtiä tai salamoita, mutta koin valtavaa rauhaa. Olin epäluuloinen, mutta uskoin, että Jeesus voi tehdä jotakin elämässäni. 
Meni jokunen päivä, niin eräällä kaverillani oli synttärikemut, jossa oli tarjolla alkoholia ja nämä oli yleensä olleet minulle kuin mannaa. Avasin ensimmäisen oluttölkin ja maistoin siitä. Tuntui oudolta, että en enää halunnutkaan sitä. Jätin sen pöydälle, söin ruokia ja muita mitä oli tarjolla, mutta alkoholi ei enää maistunut minulle. Suustani tuli puheissa edelleen kirosanoja, koska ne olivat kuuluneet puheisiini, mutta nyt joka kerta, kun laukaisin ”voimasanoja” koin, että jokin viilsi sisälläni ja ne maistuivat pahalta suussani. Tuntui oudolta, että en halunnut enää kiroilla. Lähdin juhlista kotiin ja olin täynnä iloa ja rauhaa. Koin valtavaa rakkautta sisälläni.

Todella jotakin uutta oli syntynyt sisälläni ja se oli pysyvää laatua!
Siitä eteenpäin olen saanut kokea monia tällaisia prosesseja, joissa ”vanha Timo” on väistynyt ja uusi on tullut tilalle. En ole täydellinen ja olen edelleen matkalla, mutta sen tiedän, että Jeesus on täydellinen ja Hän voi kaiken, koska Hänellä on valta!
Jos sinä kaipaat muutosta elämääsi, niin ota yhteyttä. Haluan auttaa sinua kohtaamaan ja kokemaan Jumalan. 
Siunattua päivää kaikille!

Postimies Markku Laaksonen löysi uskosta päämäärän elämälleen

Markku, kitara ja pyramidi. (kuva: Mikko Metsänen)

Markku Laaksonen, syntyperäinen valkeakoskelainen, on mies parhaassa iässä. Hän on aviomies, isä ja isoisä. Työ vie ison siivun elämästä, samoin seurakunta. Markku kertoo tulleensa uskoon kolmikymppisenä. Elämä tuntui tyhjältä ja päämäärättömältä. Vähitellen hengelliset asiat alkoivat tulla kohti, Jeesus ja usko kiinnostivat yhä enemmän. Työkaveri toi Hyvä Sanoma –lehtiä luettavaksi.
– Varovasti pohdiskellen etenin asioiden kanssa, etten tule huijatuksi. Jumalan kutsu oli rakastava ja syvä. Tuntui, ettei se ollut ihmisestä lähtöisin. Hapuillen aloin kulkea sitä ääntä kohti. Syntien anteeksisaaminen toi kevyen olon. Jumala näytti sisikunnasta syitä ja syntyjä, mistä monet ongelmat johtuivat. Hän auttoi kasvamaan ja pääsemään niistä eroon. Jeesus on vastaus kaikkeen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, Markku iloitsee.

– Aluksi taivaaseen pääsy tuntui kaukaiselta ajatukselta, oma eheytyminen tuntui tärkeämmältä. Nyt, kun olen päässyt eteenpäin ja huomannut, että Raamatussa puhutaan paljon taivaasta, tuntuu siltä, etten ole ainoastaan tämän maan kansalainen. Olen tallustelemassa muutaman kymmenen vuotta ihmiselämää ja sen jälkeen minusta tulee taivaan kansalainen, jätän lihani ja nahkani, Markku visioi.

Uskova elää arjessa, joten hänkään ei säästy haasteilta: ihmissuhteet, avioliitto, lastenkasvattaminen ja henkilökohtaiset kriisit. Elämän risteyskohdissa Jumala neuvoo Sanassaan ja Pyhä Henki ohjaa rukouksessa. – Se ei tarkoita, että voi nollata omat aivonsa, vaan ihminen joutuu itse valikoimaan ja punnitsemaan asioita. Fysiikassa on lainalaisuudet, myös Raamatussa puhutaan säännöistä: jos teet näin, niin sinulle tapahtuu näin. Jos alat elää kieroa elämää, joudut niittämään kieron elämän hedelmiä. Jumala ei väkisin ohjaa elämäämme, vaan silloin, kun pyydämme, Markku muistuttaa.

Seurakunta on Markulle elämäntapa ja koti. Jeesuskin meni tapansa mukaan synagogaan. Kun on mukana seurakunnassa, pysyy poissa monesta turhasta ja pahasta pois, Markku perustelee.
– Kun tulin uskoon, seurakunnassa oli rinnallakulkijoita, joiden ansiosta sinne oli hyvä tulla. Itse pyrin samaan, että uudet ihmiset kokisivat olevansa tervetulleita ja pääsisivät kasvamaan uskossa. Jalkapallopelissä puhutaan jalkapallosta, samoin seurakunnassa puhutaan hengellisistä asioista, sieltä saa vertaistukea. Seurakunta on Raamatun sanoin ”Jeesuksen ruumis”. Voin olla rakentamassa Jeesuksen ruumista ja huolehtia sen hyvinvoinnista; tämä on tärkeimpiä merkityksiä elämälleni, Markku toteaa.

Seurakunta on Jarille tärkeä

 

Jari on se, jolla on puhelin

Jari on se, jolla on puhelin

”Olen perheenisä Valkeakoskelta, kuljetusalan yrittäjä”, esittelee Jari Einola itseään. Työ vie ison siivun miehen elämästä, joskin hän laskee työn harrastustensa joukkoon. Sen lisäksi aikaa liikenee ulkosalla puuhailuun, seurakunnan toiminnassa mukana olemiseen, matkailuun sekä tietysti myös miehekkäästi sohvalla löhöilyyn.

Jari tuli uskoon seitsemänvuotiaana pojanvintiönä Hakalan rannassa pidetyllä lastenleirillä. Siellä opetettiin, että jokaisen täytyy itse tehdä oma uskonratkaisunsa, ei ole oikopolkuja taivaaseen. Jari kertoo kokeneensa tuolloin, että hänenkin täytyy ratkaisunsa ja valintansa tehdä, vaikka siinä iässä synnit eivät kovin suuria vielä olleetkaan. ”Tänne asti se on kantanut”, Jari huokaisee ja jatkaa, että aina matkanvarrella tosin joutuu uudestaan tekemään tiliä elämästään.

Jari oli leikki-ikäinen, kun hänen vanhempansa tulivat uskoon. Heidän mukanaan Jari kasvoi rakastamaan seurakuntaa. Edelleenkin seurakunta on tärkeä; Jari paljastaa tekevänsä sen eteen enemmän hommia kuin kotonaan kotitöitä. Vuosikymmenet hän on palvellut vanhimmistossa ja hallituksessa. Erilaisten velvollisuuksien lisäksi hän kokee saavansa seurakunnasta hengenravintoa ja uskovien yhteyttä. Jari lie lukenut tutkimuksia, joissa todetaan vapaaehtoistyötä tekevien olevan muita onnellisimpia, koska hän toteaa: ”Sitä kautta voin olla avuksi muille.”

Ikämiessarjaan ehtineenä Jari iloitsee, että usko antaa turvaa, kun tietää, missä on määränpää silloin, kun aika jättää. Sen lisäksi jokapäiväisessä elämässä usko Jeesukseen kulkee kaikessa mukana. Jari on huomannut saavansa ylhäältä apua ja rukousvastauksia niin arkipäiväisiin kuin hengellisiinkin asioihin ja omaan elämäänsä, ”kun vain rohkeasti pyytää”, hän lisää. Hän rohkaisee rukouksessa jättämään Jeesukselle sairaudet, huolet ja murheet – silloin ne voi itse unohtaa ja jättää Herran haltuun, kuten sanonta kuuluu. Elämänkoulussa Jarin eteen on tullut raskaitakin oppitunteja, mutta Jumalan avulla hän on selvinnyt läksyistään. Psalmi 23 on lähellä hänen sydäntään: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta puutu. Viheriäisille niityille Hän vie minut lepäämään…” Kokemuksen syvällä rintaäänellä Jari vakuuttaa, että erämaavaiheiden jälkeen ymmärtää entistä enemmän Jumalan huolenpidosta.

Tien päällä ollessaan Jari ravitsee sieluaan reippailla hengellisillä lauluilla. Hän kuuntelee erityisen mielellään uusia sovituksia, joita on tehty Vanhoista Kunnon Lauluista. Varsinkin Palo –yhtyeen ja Wonderful Landin biisit saavat Jarin innostumaan: heidän mukanaan on mukava laulaa hytti raikuen ja samalla syventyä laulujen sanomaan.

”Jumala on uskollinen, Häneen voimme turvata joka päivä ja joka asiassa. Hän ei hylkää meitä. Rohkaisen kaikkia lukijoita mukaan seurakuntaan ja sen toimintaan. Jokaista tarvitaan, jokaisella on oma paikkansa. Se, mitä me teemme Jumalalle, ei ole mistään muusta pois. ” Näin kuuluvat Jarin terveiset kaikille lukijoille.

Kolmas kerta toden sanoi, kun Katri tuli uskoon

Katri Laaksonen on syntyperäisiä valkeakoskelaisia tai ”koskilaisia”, kuten paikalliset asian ilmaisevat. Hän kasvoi tavallisessa kolmilapsisessa perheessä, joka ei ollut erityisen uskonnollinen. Kiitollisena Katri muistelee, että lapsena äiti opetti rukoilemaan iltarukouksen.

”Kolmas kerta toden davsanoi”, näin Katri kertoo uskoontulostaan. Nuorena rippikoululaisena uskonasiat koskettivat ensimmäisen kerran pintaa syvemmältä. Usko kuitenkin hiipui, koska rippikoulun jälkeen ei löytynyt paikkaa, missä olisi kasvanut uskossaan. Seuraavan kerran nämä asiat tulivat lähelle kolmekymppisenä, elämän käännekohdassa ja kriisin keskellä. Tuolloin Katri kaivoi esiin rippikoulusta saamansa Uuden Testamentin. Aikansa Katri luki siitä evankeliumeja ja etsi vastausta sydämensä kaipaukseen, mutta jälleen hengelliset asiat hautautuivat taka-alalle.

 

Nelikymppisenä tuli se kolmas kerta. Jälleen voimistui kaipaus Jumalan puoleen.  Erään kerran Katrin silmiin osui kirpputorilla kaunis musta kultareunainen Raamattu. ”Ostanpa tämän, kun en kuitenkaan koskaan saa vihkiraamattua”, hän ajatteli. Kirpputorilöytö ei jäänyt pölyttymään, vaan sen sisältö alkoi kiinnostaa. Hän myös törmäsi uskovaan mieheen, joka kertoi Jeesuksesta. Tällä kertaa Katri ei antanut tilaisuutensa valua hiekkaan, vaan rohkeni yksin ollessaan rukoilla ja pyytää Jeesusta elämäänsä syntien anteeksiantajana ja vapahtajana. Katri kertoo, että sysäyksenä uskoontulolle ei niinkään ollut musertava synnintunto, vaan kaipaus jostakin paremmasta. Myöhemmin hän kertoo toki joutuneensa tekemään ”tiliä” eletystä elämästään, Jeesuksen avulla.

Elämä on yllätyksellistä: myös unelma vihkiraamatusta toteutui. Aikanaan Katri päätyi naimisiin sen saman miehen kanssa, joka hänelle oli kertonut Jeesuksesta. Yhdessä miehensä kanssa Katri kertoo kasvaneensa uskossaan. Tätä kasvua on tukenut myös muutaman vuoden takainen opiskelu raamattukoulussa, jonne lähtemiseen Katri koki sydämessään selkeän kehotuksen.

Katri iloitsee, että Raamatussa on 365 kertaa mainittu lause ”Älä pelkää!” Vuoden jokaisena päivänä tämä lupaus on voimassa! ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9) Nyt Jeesus on täyttänyt Katrin sydämen kaipauksen: Jeesus on jatkuvasti vierellä, Hänelle voi kertoa kaiken, Hän auttaa, Hän on kuollut syntien vuoksi. Hän antaa yliluonnollista rakkautta sellaisiakin kohtaan, joita omin voimin ei ehkä jaksaisi rakastaa. Katri kertoo, ettei ole pelännyt kuolemaa ennen uskoontuloaankaan, mutta nyt hän ainakin tietää, mikä odottaa kuoleman jälkeen!

Raamattu on Katrille rakas kirja. Sieltä löytyy vastauksia, lohdutusta ja ohjeita elämään. ”Sinun sanasi on totuus” (Joh 17:17) Kaikille ihmisille on annettu kaipaus sydämeen, tyhjä kohta, johon etsitään täytettä monenlaisista vaihtoehdoista. ”Voi, kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että vastausta ei tarvitse etsiä kaukaa, vaan Jumalan sanasta löytyy totuus. Tämä maa on täynnä Raamattuja, kaivakaa ne esiin ja lukekaa”, Katri patistaa.

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8), Katri kehottaa lopuksi ja toivottaa kaikki tervetulleeksi seurakuntaan. Sieltä Katrin löytää milloin kirjamyynnistä, milloin keittiöstä, milloin mistäkin palvelustehtävästä.

Aleksi luottaa Jumalan huolenpitoon

AleksiAleksi on lukio-opintoja puurtava nuorimies. Hänen perheeseensä kuuluu pikkuveli sekä kaukomailla lähetystyössä olevat vanhemmat. Harrastuksikseen Aleksi luettelee hiihtoa, laskettelua ja jalkapalloa. Sen lisäksi häntä nähdään seurakunnassa ahkeraan, joskus rumpujen takana. Muutaman kerran hänet on nähty esittelemässä rap-artistin taitojaan.Vuosia sitten Aleksi katsoi näytelmää ’Taivaan portit ja helvetin liekit’, mikä sai nuoren pojan vakavissaan miettimään, mihin joutuu kuoleman jälkeen. Näytelmän päätyttyä annettiin mahdollisuus mennä rukoiltavaksi ja tuon tilaisuuden Aleksi käytti hyväkseen – hän tuli uskoon, koska halusi varmistaa taivaaseen pääsynsä. Myöhemmin hän on käynyt kasteella ja liittynyt helluntaiseurakuntaan.

”Minä saan sieltä voimaa, voin rentoutua ja kohdata Jumalaa”, Aleksi kertoo seurakunnan merkityksestä itselleen ja jatkaa: ”Tarvitsen sitä voimaa, että jaksan mennä elämässä eteenpäin.”

Vaikka vanhemmat, isovanhemmat ja tädit ovat olleet uskovia, siitä huolimatta Aleksi on itse tehnyt päätöksensä Jeesuksen seuraamisesta. Hän kertoo elämästään pastorin poikana ja käyttää sanaa ”haasteellinen”. Hän ei ole salaillut pastori-äitinsä ammattia, vaan on rohkeasti kertonut siitä koulussa ja kavereille. Siitäkin huolimatta, että aiheesta on välillä kuulunut kiusoittelua ja tylyä kommenttia. Toisaalta Aleksi kokee, että rooli pastorin poikana on edellyttänyt kilttinä olemista ja tyhmyyksien välttämistä.

Vanhempien lähetystyöhön lähtö on kasvattanut Aleksia, kun on täytynyt oppia selviytymään omillaan. Ahkera skypettäminen on tuonut lohtua ikävään ja uskovien kavereiden olemassa olo ja rukoustuki ovat olleet suureksi avuksi. ”Ilman uskovia kavereita en olisi varmaan selvinnyt porukoiden lähdöstä, kaverit ovat jeesanneet niin paljon”, Aleksi kiittelee.
Vuoden vaihteessa Aleksi poikkesi Sri Lankassa morjenstamassa vanhempiaan ja tutustumassa heidän työkenttäänsä. Pitkän lentomatkan lisäksi mieleen on jäänyt kauniit maisemat ja yli 30 asteen kuumuus. Tuo reissu sai aikaan myös kiitollisuutta siitä, miten hyvin Suomessa kaikki asiat ovat.

Millaisia ovat tulevaisuuden haaveet? Ensimmäisenä Aleksi mainitsee työn saannin. Seuraavaksi listalla tulee ylioppilastutkinto. Jokunen vuosi sitten Aleksi on asunut puoli vuotta Englannissa vapaaehtoistyötä tehden. Tuolta ajalta jäi unelmaksi, josko jonain päivänä voisi muuttaa Englantiin ja erityisesti Lontoon suurkaupunki-atmosfääri on tehnyt vaikutuksen. Tietysti nuoren miehen haaveisiin sisältyy myös sopivan kumppanin löytyminen rinnalle.

Lähes joka ilta Aleksi avaa Raamattunsa psalmin 91 kohdalta. Tuo psalmi kertoo Jumalan huolenpidosta ja varjeluksesta, luo turvallisuutta ja takaa levollisen unen: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”

Aleksin terveiset kaikille hänen tarinansa lukijoille kuuluvat näin: ”Uskokaa Jumalaan, älkää pelätkö sairauksia tai muita vastoinkäymisiä. Jumala pitää teistä huolen. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta!”