”Anna sade, Jumala” – katse tulevaan

Kesä – lepoa vai kiirusta?
(kuva: Marjut Varemo)


Kesä on levon ja rentoutumisen aikaa, on aikaa perheelle ja ystäville. Vai onko? Jollekin kesäaika tarkoittaa päinvastoin kiirettä ja rasitusta sesonkiajasta johtuen tai muiden lomat kuormittavat selkänahkaa. Itse taidan lukeutua jälkimmäisiin.
Kaikesta huolimatta kesä katkaisee seurakunnan työkauden ja odotukset kääntyvät syksyyn. Millaista toimintaa haluamme tulevaisuudessa? Pikemminkin pitäisi ehkä kysyä: millaiseen toimintaan olen valmis sitoutumaan? Seurakunta olemme me, jokainen tuomme tullessamme omat odotuksemme, oman tuulahduksemme, omat rukouksemme ja voimavaramme.

Korvissani on soinut Hilja Aaltosen runoon sävelletty  Anna sade, Jumala… Anna kaste Golgatan, virvoittamaan kuiva maa.” Mitä sinun ajatuksissasi soi? Ehkä korvissasi soi Simojoen ”askeleet, uupuneet, Isä tuntee jokaisen…” tai ”tahdon elää tämän päivän rohkeasti, tahdon löytää jalanjäljet Mestarin…” Kenties elämän rasittamana hyräilet ”tätäkö elämä on?”

Heinäkuun kallistuessa loppupuolelle ja elokuun lähestyessä haluan rohkaista kaikkia tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan ja osallistumaan siihen työhön, johon olemme kutsutut. Kajauttakaamme kainostelematta ilmoille Simojoen biisi ”Anna kaikki tai ei mitään…” Pyytäkäämme Taivaan Isältä uutta intoa ja uutta siunausta tulevaan kauteen.

”Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.” (Joos. 1:9)

Lämmintä loppukesää ja Taivaan Isän siunausta!
t. Jari Einola, vanhimmiston jäsen

Jari kaipaa taivaallista sadetta